Jane Weaver

Toisinaan artistit joutuvat tekemään pitkän uran ennen laajemman huomion saavuttamista. Jo 90-luvun alkuvuosina brittipoppia Kill Lauran riveissä soittanut ja seuraavaksi folktronican maailmoissa Misty Dixon -bändinsä kanssa seikkaillut brittimuusikko Jane Weaver (s. 1972) on viimein saamassa ansaitsemaansa arvostusta.

Viime kesänä ilmestynyt ”Modern Kosmology” vie Jane Weaverin psykedeelisestä pop-musiikista, kraut-tyyliin toistuvista teemoista teemoista ja 80-lukuisesta synapopista ammentavan soundimaailman uudelle tasolle. Artistin kohdalla on nostettu toistuvasti esiin Stereolabin, Jenny Wilsonin, Lushin ja Susanne Sundførin kaltaisia nimiä.

Seuraavaksi päästämme ääneen musiikkivaikuttaja Pekka Laineen, joka Soundiin kirjoittamassa viiden tähden arviossa kuvasi Jane Weaverin uutuusalbumia paremmin kuin ikinä itse pystyisimme.

”Saksalaistyyliset rytmipulputukset soljuvat helmeilevän raikkaina ja rumpujen askeettiset kuviot muodostavat täydellisen kehikon Janen ihastuttavalle huokailulaululle. Krautrockin ja sähköistetyn keijukaisestetiikan risteytys on muodostettu tyylillä mutta ilman turhaa tyylittelyä ja happea syövää kikkailua. Kaiken keskiössä on artistin ääni, ei tuotannolliset tykötarpeet. Jane Weaverin lauluntekijä- ja tulkitsijapersoona ratkaisee pelin, kuten oikealla poplevyllä pitääkin. Näennäisen ilmeetön mutta tarkemmassa kuuntelussa sävyjä tulviva ääni mesmeroi, viettelee ja johdattaa kuulijaa syvemmälle hellän surumielisyyden maailmaan. Ääni antaa merkityksen ja kertoo olennaisen. Weaverin laulussa ja laulumelodioissa elää myös hänen musiikkinsa folk taajuus. Huokoisella ja inhimillisesti hengittävällä soinnilla esiin piirretyt sävelkulut eivät ehkä sisällä ämpärikaupalla variaatioita mutta niissä on loitsumaista taikaa, joka pakottaa kuuntelemaan. Jane Weaverin kuiskauksessa on käsittämätön voima. Haluaisin leijailla hänen musiikissaan ikuisesti.”